Taas on aika kuukausittaiselle tuokiolle hunajan parissa! Tuosta "juoksevasta kullasta" tässä helmikuunkin postauksessa oletettavasti on kyse. Tarkemmin sanottuna sadonkorjuuhunajasta...

Sadonkorjuuhunajassa on kyse projektista, tai oikeastaan vain säilytystavasta, jolla Hunaja-Mikko pyrkii pitämään hunajan mahdollisimman tuoreena, eli myös herkullisena ja ravinteikkaana. Niin, kuin hedelmät, vihannekset, leipä ja oikeastaan lähes kaikki, maistuu myös hunaja parhaiten tuoreena -mieluiten suoraan pesästä nautittuna. 

Jotta muutkin, kuin me harvat ja valitut tarhurit saisivat osansa tuosta tuoreesta hunajasta, tulee vasta kerätty hunaja jäähdyttää ja pakastaa. Tuloksena on mahdollisimman luonnollisena myytävä, maut ja luonnolliset hyötynsä säilyttänyt sadonkorjuuhunaja!

Valitettavasti tuoreudesta on maksettava hintansa: Hunajan juoksevuuden pitimiksi tulee purkit säilöä ennen käyttöönottoa pakkaseen. Pitkään huoneenlämmössä viruneen purnukan sisältö nimittäin kiteytyy, eikä kelpaa enää juuri muuhun, kuin teehen sulatettavaksi... Jotta tuotteemme säilyisivät mahdollisimman kauan, erilaisissakin olosuhteissa juoksevina ja monikäyttöisinä, olemme jalostaneet tarjontaamme myös sadonkorjuuhunajastamme seuraavaksi vähiten käsitellyn lajikkeen. Tämän väriltään vaaleamman, koostumukseltaan hiukan juoksevamman hunajan kiderakenne on rikottu mekaanisesti. Käsittelyn ansiosta voit nauttia siitä  notkeana ja samettisena huoneenlämmössäkin viipyneenä!

Valitse oma tapasi nauttia hunajaa! Meille maistuvat molemmat kuvan tyypit- niin kullankeltainen sadonkorjuuhunaja, kuin sen jalostetumpikin versio!

 by: Lotta