Kevään ensi säteet ovat jo sulattaneet lumikerroksen pesien päältä. Mehiläiset elävät vielä hiljaiseloa seinien sisällä. Yhden tokkuraisen pörriäisen tapasin lentelemästä pesän lähistöltä, mutta koko parven heräämisen ja jokavuotiseen puhdistuslentoon saamme vielä odottaa tovin. Siihen vaaditaan ainakin +7 asteen lämpöinen lauhkea kevätilma.

Ennen puhdistuslentoa mehiläisille ei saa tuoda lisää sokeria, sillä muuten ne sotkevat pesän. Nähtäväksi jää, riittävätkö ennen talvea annetut  ruoat tarpeeksi pitkälle kevääseen. Mehiläiset saavat itse ravintoa luonnosta vasta kun lämpöasteet kipuavat yli kymmeneen celsiukseen, ilma on tyyntä ja paju kukkii. Pajun kukinnoista ja leskenlehdestä mehiläiset saavat tarvittavia proteiineja toukkien ruokintaan ja mettä energiaksi. 

. 

Kevään lämpöä odotellen, Hunaja-Mikko! :)

Keskikesä on niin mehiläisille kuin Hunaja-Mikollekin työntäyteistä aikaa. Nyt heinäkuun alussa kukkivat esimerkiksi valkoapila, maitohorsma, ohdakkeet, metsämansikka, ruusut, monet sarjakukkakasvitkin vielä. Tavallisesti myöskin villivadelma kukkii heinäkuun alussa, mutta tänä kesänä kukinta näyttäisi olevan muutamaa viikkoa etuajassa ja vadelmapensaat notkuvat jo marjaraakileista. Viljelykasveista rypsi on  mehiläisten pääsatokasvi, ja juuri nyt se viljelyalueillaan upeasti kukkiikin. Hunaja-Mikon mehiläisten keruualueilla Poikeluksessa viljellään rypsiä vain harvakseltaan joten Hunaja-Mikon hunaja ei tuota vaaleaa rypsihunajaa ole.

Villivadelman kukat ovat jo matkalla marjoiksi.

Hunaja-Mikon mehiläiset saavat metensä pääasiassa luonnonkasveista. Ne  pölyttävätkin tällä hetkellä innokkaasti maitohorsmaa ja muita ympäristössä juuri kukkivia kasveja. Sarjakukkakasvit kuten koiranputki ovat runsaudessaan hyvä lisä mehiläiskasvien valikoimaan, vaikkakaan eivät kovin paljon mettä ja siitepölyä tuotakaan. Myös apilat kuuluvat Hunaja-Mikonkin mehiläisten peruslajistoon.

Horsma kukkii komeasti keskellä kesää.

Heinäkuussa kukkivista apiloista syntyy maultaan puhdasta, mietoa ja hyvin makeaa hunajaa.

Valkoapilan kimpussa mehiläisten työskentely sujuu ongelmitta, mutta puna-apila luo työn touhussa ahertaville pörrääjille omat haasteensa. Puna-apilan teriön torvi on niin pitkä, että mehiläiset eivät aina ylety mesilähteeseen vaan joutuvat käyttämään aiemmin kukalla käyneen kimalaisen torven juureen tekemää reikää hyväkseen ja ottamaan mettä sitä kautta. Niin neuvokkaita mehiläiset ovat! Tosin pölytystyö jää silloin tekemättä. Kaunis luonnokukka metsäkurjenpolvi ja muut kurjenpolvet ovat jo pääkukintansa kukkineet, mutta siellä täällä tätä kohtalaisen hyvää mesi- ja siitepölykasvia voi viellä Hunaja-Mikkokin ihailla. Ehkäpä metsäkurjenpolvi on juuri mehiläisten pölytyksen ansiosta muodostanut jo yhtenäisen kasvualeen Hunaja-Mikon pihapiiriin! Eniten tarhaajan puutarhakukkien joukossa pörisee tällä hetkellä pionissa, koristevadelmassa ja punaisessa kurttulehtiruusussa. Ruusut ovat medettömiä kasveja, mutta siitepölyä niistäkin sentään saa!

Ylemmässä kuvassa kurtturuusu hienoimmillaan, alempana pioni Hunaja-Mikon puutarhassa. Jos katsot tarkkaan voit nähdä kukan sisällä sadetta pitävän mehiläisen!

Täälä Poikeluksessa on mehiläispesien omistajan hyvä varautua myös naapurimme otson vierailuun. Sitä varten mehiläispesien ympärille on nyt pystytetty karhuaidat. Juokseva kulta on turvassa. :)

Tulevaa kesää ja hunajasatoa odotellessa, Hunaja-Mikko

Toivottavasti joulunne on ollut hunajainen.Hunaja-Mikon joulu ainakin on ollut, sillä kaikki menneen kesän hunajapurkit on nyt myyty! Vuosi 2016 saa alkaa siis puhtaalta pöydältä, ensimmäistä kertaa puhtaalla luomuhunajalla, josta kerroimme jo edellisessä postauksessa.

Hunaja-Mikon luomuhunajaa on seuraavan kerran saatavilla ensi heinäkuussa. Toivomme sadosta vielä runsaampaa kuin kahtena edellisvuonna, jotka olivat haastavia hunajantuotannon kannalta. Makeaa uuttavuotta 2016 kaikille toivoo Hunaja-Mikko! :)

Peppi

Markettejen hyllyillä keimailee tätä nykyä jos jonkin laista purkkia ja purnukkaa, joka murkinaa monta eri sorttia ja makua. Ei siis mikään ihme, että itse kukin toisinaan joutuu pieneen ahdinkoon viikon ruokalistaa pohtiessaan ja elintarvikkeiden etikettejä tihrustaessaan. Monet jokapäiväisiin murkinoihimme lisäillyt väri-ja makuaineet kuulostavat silkalta siansaksalta tälläisen tavallisen tallaajan korvaan, mutta ainakin yksi sana ruokapaketin kyljessä on sellainen, jonka merkityksen minäkin ymmärrän. Nimittäin "luomu". 

Luomu takaa kuluttajalle varmasti puhtaan ja luonnollisin menetelmin tuotetun elintarvikkeen. Luomutuotteen takana seisoo muihin tuotteisiin verrattuna paljon kirjanpitoa ja muuta paperisotaa, lakeja ja säädöksiä, sekä luomutarkastajan terävällä silmällä suoritettuja tarkastuskäyntejä. Sen takia virallisen luomuhunajan tuottaminen merkitsee mehiläistarhurille jonkin verran lisäduunia, mutta onhan se tosiaan sen arvoista.

Ensi kesänä Hunaja-Mikoltakin voit ostaa virallisesti puhdasta luomuhunajaa! Paperisodat on sodittu ja tarkastajan käynnistä selvitty kunnialla. :) 

Ps. Kuvassa esiintyvä sukulaispoika Kaspiankin saa jo maistella hunajaa. Hunajalehteä hän on toki tutkiskellut aikaisemminkin! 

peppi